



Helmikuun valoa ja kevään odotusta
Tammikuu meni tänä vuonna niin nopeasti, että tuskin ehdin huomata, kun kalenteri kääntyi jo helmikuuhun. Päivät pitenevät vauhdilla ja valo lisääntyy – se tuntuu sekä mielessä että arjessa. Vaikka alkuvuosi on ollut kiireinen yhdistyksen asioiden parissa, on mukava todeta, että vuoden ensimmäiset tehtävät ovat nyt kunnialla hoidettu.
Olen alkuvuodesta edistänyt myös kokemustoimijan opintojani. Suoritin hiljattain harjoitusluennon, mikä tuntui merkittävältä askeleelta eteenpäin. Kokemustoimija on henkilö, joka elää kroonisen pitkäaikaissairauden kanssa ja pystyy jakamaan omia kokemuksiaan siitä, millaista sairauden kanssa eläminen on. Itse sairastan tyypin 2 diabetesta, ja koen tärkeäksi, että voin omalla tarinallani lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta aiheesta.
Saimme myös viettää antoisan päivän Lehmirannassa Vesan ja Mailan kanssa toimihenkilöpäivillä. Oli todella mukavaa tavata muiden yhdistysten toimihenkilöitä, vaihtaa ajatuksia ja saada uusia näkökulmia yhteiseen tekemiseen. Tällaiset kohtaamiset antavat paljon energiaa ja inspiraatiota jatkoon.
Auringon lisääntyvä valo on herättänyt minussa jälleen puutarhurin. Huomenna on tarkoitus kylvää chiliä, ikkunakurkkua ja ehkä muutama tomaattikin. Siitä alkaa joka vuosi sama tuttu ja ihana odotus – kevään odotus. Pienet vihreät alut ikkunalaudalla muistuttavat siitä, että uusi kasvukausi on tulossa.
Eeva Bergman